tiistai 18. heinäkuuta 2017

Korkealle kurkottelevat pitkäkaulat




Kasvien erilaisuus on kiehtovaa ja ihanaa. Korkealle kurkottava kasvutapa on siitä mukava, että kukkivia kukkia riittää pitkäksikin aikaa, aina aukeaa uusia ja kukkavarsi senkun kasvaa. Nämä kukkijat tekevät myös puutarhaan mielenkiintoisia korkeusvaihteluita noustessaan toisten yläpuolelle, joskus jopa korkeuksiin.




Sormustinkukat ovat kauniita suurena ryhmänä, mutta
tekevät kukkavanojaan myös mihin sattuvat, siementävät ahkerasti, lehtiruusuke kasvaa ensimmäisenä kesänä, kukkavana kohoaa toisena, ja väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin, myös kermankeltaisia löytyy meidänkin pihamaalta. 



Ritarinkannukset ovat upeita! Pitkään aikaan en halunnut niitä pihalleni,koska oletin niiden kaatuvan herkästi ja vaativan sitomista. Mutta sini-valkoiset kukkaset veivät mennessään ja nyt uudet itse kasvattamani siementaimetkin ovat jo hienosti tulossa kukintavaiheeseen. Tässä niiden emokasvit jo kukassa!






Kun keltaiset päivänhatut alkavat jo lopetella kukintaansa, nousee niiden takaa Ukonkellojen korkeat  kukalatvat. Äidiltä saadusta taimesta on kasvanut jo moneksi jaettu komea perenna. Ukonkellon sanotaan kasvavan 60-120 cm korkeaksi, mutta minun pihani kosteassa savimaassa kukkavanat kurkottelevat yli 160cm asti, joten tämä ihanuus ei ilman tukea pystyssä pysy!



Myös etualalla olevat sinikuunliljan kukinnot edustavat tätä samaa kukintatapaa. Nuppuja riittää vielä..





Pikkujasmike ei ole enää kovin pieni, sekin kurkottelee oksistoaan ylöspäin, pakko laittaa vielä kuva tästä valkoisesta, tuoksuvasta kaunottaresta!


Sarah Bernhardt
Toinen ihanuus, josta kuvia laitoin jo aiemmin, mutta kun se vaan on NIIN ihana!



Tässäpä tällä erää. Vieläkin korkeammalle kurottelevat kärhöt, mutta niistä kuvia vasta kun kunnolla kukkivat! Mukavaa viikkoa kaikille!



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Diabolo kukkii, ja joku muukin...


Pihan keskellä on suihkulähde, jonka ympärillä kukkapenkki kasvaa hitusen joka vuosi! Penkin katseenvangitsija on purppuraheisiangervo `Diabolo´, joka aiemmin kitui talon itäisellä puolella, männyn varjossa, kylmässä...



Heinäkuun alkupuolella heisiangervon kukinta on huikea näky, myös jo ennen kukkien puhkeamista nuppuvaiheessa, tummanpunaista lehdistöä vasten. Kukkineet punertavat siemenkodatkin  näyttävät kauniilta!







Tässä on Diabolon edellinen kasvupaikka. Nyt siinä on jo enemmän valoa ja seppelvarvut, vuorenkilvet ja kuunliljat nauttivat!



Diabolon viereisen kohopenkin takana kukoistaa ja viihtyy pikkujasmike. Nyt on senkin aika ihastuttaa tuoksullaan.





Ensimmäinen Dahlia avasi kukkansa, ja kun en muistanut laittaa lappuja ja juurakkoämpärit kulkivat sisälle ja ulos pitkin kevättä, niin keltainen meni tietenkin vahingossa väärään paikkaan. Mutta saa anteeksi, kun on niin upea!

Töyhtöangervo
Töyhtöangervo ei mitenkään ole suosikkikasvejani, mutta pihan varjoisassa laidassa täyttää paikkansa!

Sinikuunlilja
Savimaa ja vähän varjoisa piha tuottaa omat haasteensa kasvien kasvattamisessa, mutta kuunliljoille aivan huippu kasvupaikka! Ja kun mitään ei raaski heittää pois, tulee näitäkin ripoteltua joka paikkaan! Helppoja ovat, peittävät keväiset sipulikukat ja rikkaruohoja ei juurikaan pääse kasvamaan juurelle. Mutta tilaahan nuo vievät!

 
Sinikuunliljat auringossa.
 

 Vanhat liljat, keisarinkruunut ovat kulkeutuneet aikoinaan jonkun kylkiäisenä. En ole ihan varma, pidänkö näistä, mutta ovat vaan niin kiitollisia kukkijoita... 



 Mutta kukkiihan täällä jokunen pionikin, ihanaa!! Minun pionini ovat vanhoja lajikkeita, en tiedä nimiä, on aikoinaan siirretty rakkailta pihoilta. Näitä onkin aika monta pensasta!






Tämäkin ihanuus on aikoinaan siirtynyt vanhana juurakkona muualta pihalleni, en uskalla kuin arvailla, onko tämä nyt Sarah, itse Sarah Bernhart, luultavasti!? Mutta oli kuka hyvänsä, upea hän on!







Osassa kuvista paistoi aurinko upeasti, vähän liikaakin, että värit olisivat näyttäytyneet kunnolla. Mutta nyt sataa, ja rankasti... voi pionejamme!!

Valamonruusu

Ruusuista viikkoa kaikille!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Puutarhahuoneen kuulumisia





  Puutarhahuone, ihanuus, suuren unelman täyttymys valmistui alkukesästä pihalle numero 2, siis rakkaan miehen pihamaalle. Valohuone, kasvihuone, huvimaja..., minä kutsun sitä puutarhahuoneeksi. Kurkistetaanpa sisälle....



 Uudet kalusteet houkuttelevat nautiskelemaan tunnelmasta. Lattia odottaa vielä laatoitusta.



 Kun ruipelot tomaatintaimeni olivat jo lähes kompostiin vietävissä, ne pääsivät sisälle kasvihuoneen lämpöön ja valoon. Kuin ihme olisi tapahtunut, väri tummeni, varsi tukevoitui ja kasvu kohti korkeuksia alkoi. Kukkia kyllä odoteltiin tovi ja vasta nyt ensimmäiset pikku tomaatit ovat ilmestyneet... mutta kaikesta voi päätellä, että tämä on hyvä paikka kasvaa.






Muitakin viihtyjiä, kuin vain tomaatit, löytyy. Kurkunkin laitoin kokeeksi, ikinä ennen en ole kurkkuja kasvattanut - edes avomaalla! Basilika nauttii, ja ruohosipuli..

`Somerset seedles´

Viiniköynöksestä tämä unelma kaikki oikeastaan lähti; "olisi ihanaa, kun olisi sellainen kasvihuone, jossa viiniköynnös kiertelisi kattoa kohti... Lattia jätettiin n. 60x60 cm alalta auki, jotta juuret pääsevät kasvamaan vapaasti ja saavat kosteutta maasta. Vielä on köynnöksellä matkaa peittää kasvihuoneen katto!


Ikkunasta avautuva näkymä ei voisi näinä päivinä parempi olla, ihanalta tuoksuva Hansaruusu on täynnään kukkia ja nuppuja! 


 Sisällä kukkii ihan vaan värin vuoksi, jotenkin kesäkukat kuuluvat ulkoilmaan, siksi niitä vaihtelen ajoittain...










Heinäseivästikkaita meiltä löytyy jo ennestään, mutta majanen sai nyt uudet, jotka odottelevat syksyn viileitä iltoja ja vilttejä niille ripustettavaksi! Pistorasiat ja valaistuskin ovat jo viittä vaille valmiit.





Ulkona on myös kaksi kasvilavaa, joissa retiisit, salaatit,tillit, persiljat, kesäkurpitsat, mangoldit ja kehäkukkaset kasvavat upeasti. Takimmaisessa on ristikko, johon pitäisi hajuherneiden ja päivänsinen kasvaa peittämään haalistunut telttatalli.



Nautitaan kesästä!